THE NEW TIMES – LASTEST NEWS PAGE

Huoneisto haisi sirpale puulta, hieltä ja vereltä.

Makasin puoliksi puulattialla, – kun laivaston vartijat tulvivat huoneeseen taktisissa varusteissa, huutaen käskyjä toisilleen.

Kädet näkyville!

Pois hänen luotaan!

Pidättäkää hänet heti!

Richard nosti kätensä hitaasti, mutta hänen silmissään oli murha.

Äitini seisoi jäätyneen oven vieressä, – kalpeana vilkkuvien punasinisten valojen alla.

Komentaja Grant astui oven rikkoutuneiden osien yli ja kyyristeli vieressäni.

Olivia… Hänen äänensä teroitettiin välittömästi. Pystytkö hengittämään?

Hädin tuskin.

Kylkiluuni huusivat aina hengitettynä.

Luulen, että jokin on rikki. Kuiskasin.

Lääkintämies muutti hänen viereensä, kun toinen konstaapeli löi Richardia seinää vasten ja sulki ranteet selkänsä takana.

Senkin hullu ämmä! Richard huusi minulle. Tuhosit juuri tämän perheen!

Komentaja Grant seisoi hitaasti.

Hänen ilmeensä muuttui jäätiköksi.

Viekää hänet ulos.

Kaksi sotilaspoliisia raahasi Richardia käytävää kohti kiroten väkivaltaisesti.

Sitten äitini löysi viimein äänensä.

Hän kuiskasi. Tämä ei ole sitä, miltä näyttää.

Komentaja Grant katsoi häntä avoimesti.

Tyttäresi vuotaa lattialle.

Hän ylireagoi.

– Riittää jo.

Hänen äänensävynsä vaiensi koko huoneen.

Olin ollut komentaja Grantin alaisena lähes kolme vuotta.

Hän oli rauhallinen hurrikaanien aikana.

Rauhoitu hätätilanneharjoituksissa.

Rauhoitu helikopterin kaatuessa, joka tappoi kaksi merimiestä.

En ollut nähnyt häntä vihaisena ennen sitä hetkeä.

Yksi poliiseista lähestyi laattaa.

Hän sanoi hiljaa. Richard Halpernille rekisteröity ajoneuvo saapui portin 4 kautta kello 1:31.

Komentaja Grant nyökkäsi kerran.

Entä hän?

Konstaapeli katsoi äitiäni.

Hän antoi luvan vieraille eilen iltapäivällä.

Hiljaisuus nielaisi asunnon.

Tuijotin äitiäni.

Hän ei voinut tavata silmiäni.

Se sattui enemmän kuin kylkiluuni.

Koko illan osa minusta oli yhä halunnut uskoa hänen olevan ansassa.

Hallittu.

Pelkään.

Mutta tämä?

Tämä oli suunniteltua.

Hän auttoi häntä tavoittamaan minut.

Hän tiesi, missä asun.

Tiesin, missä nukuin.

Ja hän toi hänet silti.

Lääkintämies kosketti olkapäätäni varovasti.

Sinut on saatava Portsmouthin merisairaalaan.

Nyökkäsin heikosti.

Kun he auttoivat minua istumaan pystyssä, kipu räjähti kylkeeni niin väkivaltaisesti, että näköni hämärtyi.

Komentaja Grant katsoi minua.

Olet turvassa nyt.

Melkein nauroin.

Turvassa.

Sana kuulosti vieraalta.

Richard oli viettänyt suurimman osan elämästäni opettaen minulle turvallisuutta.

Ehdottomasti.

Haurasta.

Asunnon ulkopuolella naapurit seisoivat parkkipaikoilla pukeutuneena kaapuihin ja pyjamaan, kun partiovalot vilkkuivat rakennusten poikki.

Ihmiset kuiskasivat upseerin saattaessa Richardia kohti turva-autoa.

Hän kieri ympäriinsä heti nähdessään minun nousevan paareille.

Tämä ei ole ohi, hän huusi.

Sanat jäädyttivät vereni.

Ei siksi, että he pelästyttivät minut.

Koska hän tarkoitti niitä.

Jopa käsiraudoissa.

Jopa asevoimien ympäröimänä.

Hän uskoi yhä omistavansa minut.

Äitini kiipesi erilliseen ajoneuvoon katsomatta taaksepäin.

Se oli viimeinen kerta, kun näin heidät melkein kahteen viikkoon.

Niiden kahden viikon aikana elämäni räjähti.

Kolme murtunutta kylkiluuta.

Olkapää sijoiltaan.

Hiusmurtuma ranteessani.

Vakavat mustelmat selässä ja kaulassa.

Ensiavun lääkäri puhui kliinisesti dokumentoiden kaikki vammat loistelamppujen alla.

Tuijotin kattoa ja vastasin kysymyksiin automaattisesti.

Vuosien sotilaskoulutus teki minusta erinomaisen lääketieteellisissä hätätilanteissa.

Mutta ei silloin, kun olin potilas.

Varsinkin kun hoitava lääkäri hiljaa kysyi:

Onko näin käynyt aiemmin?

Epäröin liian kauan.

Tuo oli tarpeeksi vastaus.

Aamulla laivaston rikostutkija oli jo saapunut.

NCIS.

Ei tv-agentteja.

Oikeita.

Tarkkasilmäiset tutkijat kantavat kansioita aseiden sijaan.

Nainen nimeltä erikoisagentti Naomi Reyes istui sairaalan sängyn vieressä, kun toinen agentti nauhoitti kaiken.

Kävele meitä läpi tänä iltana alusta alkaen hän sanoi varovasti.

Kerroin heille hakkaamisesta.

Ovi.

Hyökkäys.

Hätäkeskus.

Sitten Reyes kysyi kysymyksen, jota pelkäsin eniten.

Oliko isäpuolesi fyysisesti väkivaltainen lapsuutesi aikana?

Kurkkuni kiristyi.

Huone tuntui yhtäkkiä pienemmältä.

Kyllä.

Sana tuli hädin tuskin kuuluviin.

Hän vilkaisi parinsa kanssa.

Kuinka usein?

Katsoin muualle.

– Riittää jo.

Tiesikö äitisi?

Nauroin kerran.

Katkera ääni.

Hän pesi verta kouluvaatteistani.

Kumpikaan agentti ei puhunut monta sekuntia.

Sitten Reyes nojasi eteenpäin.

Olivia… Äitisi pääsy sponsorointi luo salaliittoongelman. Jos hän tietoisesti helpotti väkivaltaista pääsyä liittovaltion sotilasasuntoihin, tämä tapaus pahenee huomattavasti.

Räpäytin silmiäni hänelle.

Mihin?

Hän katsoi minua.

Syytteet.

Sanat kaikuivat kummasti päässäni.

Rikossyytteet.

Liittovaltion tutkinta.

Salaliitto.

Tämä ei ollut enää perhekaaos.

Tästä oli tulossa jotain valtavaa.

Puolilta päivin lakiosasto oli määrännyt uhrien asianajajat.

Illalla paikalliset uutisasemat raportoivat jo:

NAVY PALVELUJÄJÄSENELLÄ SOTILAASSA.

Tarina levisi nopeasti, koska armeijan asunto-onnettomuudet eivät juuri koskaan pysyneet yksityisinä.

Varsinkaan väkivaltaisia.

Varsinkin kun luvattomat siviilit pääsivät käsiksi sponsoroinnin kautta.

Eikä varsinkaan silloin, kun uhri oli aktiivinen lääkintämies.

En katsonut lähetyksiä.

Mutta kaikki muut olivat.

Puhelimeni räjähti.

Alustovereita.

Entiset luokkatoverit.

Ihmisiä, joille en ollut puhunut vuosiin.

Useimmat sanoivat samaa:

Emme tienneet.

Siitä tuli se lause, jota vihasin eniten.

Koska pahoinpitely selviää, koska kukaan ei tiedä.

Minut erotettiin kolme päivää myöhemmin.

Komentaja Grant ajoi minut takaisin tukikohtaan.

Ei minun asuntoani.

Kieltäydyin palaamasta sinne.

Jokainen halkeama käytävässä kuulosti Richardin nyrkeiltä.

Sen sijaan laivasto siirsi minut tilapäisesti – upseerin vierashuoneisiin.

Kun ajoimme portista, Grant vihdoin puhui.

NCIS löysi jotain epätavallista.

Käännyin varovasti kylkiluistani.

Mitä?

He löysivät painetut kartat Richard.

Kylmä ryömi lävitseni.

Minkä?

Työvuorosi. Rakennamme liityntäpisteitä. Pysäköinti rutiinit.

Tuijotin häntä.

Se on mahdotonta.

Se meitä huolestuttaa.

Hän ajoi parkkipaikalle ja sammutti moottorin.

Olivia… Joku saattoi antaa hänelle tietoa tukikohdasta.

Hetken unohdin hengittää.

Sisällä?

Grant nyökkäsi.

Aikataulusi ei ollut julkinen.

Pelko liikkui lävitseni aivan eri tavalla.

Ei väkivallan kauhua.

Jotain kylmempää.

Vaarallisempaa.

Jos joku tukikohdassa olisi auttanut Richardia jäljittämään minut…

Sitten hyökkäys ei ollut spontaani.

Se oli koordinoitua.

Yhtäkkiä kaikki ympärilläni alkoivat epäillä.

Seuraava viikko muuttui kuulustelun jälkeen kuulusteluksi.

NCIS kuulusteli naapureita.

Turvamiehet.

Hallinnon perushenkilöstö.

Jopa merimiehet lääkintäyksikössäni.

Huhut levisivät Norfolkiin kuin kulovalkea.

Joidenkin versioiden mukaan isäni oli sotilasurakoitsija.

Toiset väittivät Richardin olevan armeijassa.

Yksi naurettava huhu vaati vakoilua.

Totuus oli rumempi.

Tämä oli perheväkivaltaa.

Tavallinen.

Muinaiset.

Ja hirvittävän yleistä.

Paitsi nyt se oli liittovaltion ja tiedotusvälineiden valvonnassa.

Ihmiset välittivät yhtäkkiä.

Vihasin sitäkin kohtaa.

Televisiossa näkyvä mustelma – oli näkymätön pelko.

Eräänä iltana erikoisagentti Reyes kävi huoneessani kantamassa paksua kansiota.

Sinun on nähtävä tämä.

Hän levitti valokuvia pöydän poikki.

Turvakuvia.

Richardin rekka on pysäköity tukikohdan ulkopuolelle.

Eri päivinä.

Eri aikoina.

Vatsani petti.

Oletko tarkkaillut minua?

Kuukauden ajan.

Nielaisin kovaa.

Kuukausia.

Reyes laittoi minulle uuden valokuvan.

Äitini istui hänen vieressään autossa.

Katson suoraan porttia kohti.

Oliko hänkin siellä?

-Kyllä.

Huone hämärtyi hetkeksi.

Tartuin tuolin reunaan.

Väitätkö, että he suunnittelivat tätä kuukausia?

Uskomme niin.

Miksi?

Reyes epäröi.

Sitä me yritämme selvittää.

Pudistin päätäni hitaasti.

Ei. Richard pitää hallinnasta. Raivoa. Pelko. Mutta tämä?

Osoitin valokuvia.

Tämä näyttää järjestäytyneeltä.

Reyes tarkkaili minua.

-Ei.

Sitten hän sanoi jotain, mikä viilensi minua.

Olivia… Tunnetko ketään yksiköstäsi, joka olisi voinut olla yhteydessä perheeseesi?

Aivoni hylkäsivät ajatuksen välittömästi.

Nro

Mutta kuten vastasin, muisti nousi pintaan.

Kersantti Darren Pike.

Ystävällistä.

Liian ystävällinen.

Aina kysymässä, missä ihmiset asuivat.

Aikatauluja.

Vapaa-ajan suunnitelmia.

Silloin se tuntui harmittomalta.

Se sai ihoni ryömimään.

Katsoin Reyesiä.

On joku, jolle sinun pitäisi puhua.

Kolme päivää myöhemmin NCIS pidätti Darren Piken.

Uutiset osuivat tukikohtaan kuin räjähdys.

Merimiehet tungostivat käytäviä kuiskien, kun poliisit ryntäsivät hallintovirastojen läpi kerääen laitteita ja tietoja.

Kukaan ei ymmärtänyt, mitä tapahtui.

En minäkään.

Kunnes Reyes selitti.

Pike oli myynyt salaista tietoa.

Osoitteita.

Aikatauluja.

Ajoneuvorekisterit.

Enimmäkseen yksityisetsiville ja velkojenkerääjille.

Laiton.

Vaarallinen.

Voittoa.

Richard oli maksanut hänelle.

Polveni melkein pettivät.

Kuinka kauan?

Melkein vuosi.

Vuosi.

Richard oli seurannut minua vuoden.

Katselen.

Odotan.

Tajuaminen teki minusta onton.

Muistin jokaisen sattumanvaraisen tunteen tarkkailusta.

Jokainen outo auto lähellä asuntoani.

Kaikki vaistot, joita en huomioinut.

Mikään niistä ei ollut vainoharhaista.

Komentaja Grant näytti raivoissaan tavatessaan minut iltapäivällä.

Tätä ei olisi koskaan pitänyt tapahtua.

Mutta se oli.

Koska järjestelmät pettävät.

Ihmiset epäonnistuvat.

Ja saalistajat ovat kärsivällisiä.

Tarina räjähti kansallisesti Piken pidätyksen jälkeen.

Toimittajat eivät puhuneet vain perheväkivallasta.

He keskustelivat korruptiosta armeijan infrastruktuurissa.

Kaapeliautot ovat tukikohdan ulkopuolella.

Otsikot moninkertaistuivat tunneittain.

Navy Medic -hyökkäys paljastaa turvallisuuden.

OIKEUDELLISEN PALVELUN JÄSEN TARKISTETUN KESKUSPANKKITIETOJEN KÄYTÖSSÄ.

Federaalinen tutkinta.

Minusta tuli symboli yhdessä yössä.

Muukalaiset keskustelivat elämästäni netissä.

Ihmiset ylistivät rohkeuttani siitä huolimatta, että heräsin joka ilta.

Kongressin henkilökunta pyysi tietoja.

Advocacy-organisaatioita kutsutaan jatkuvasti.

Yksi kysymys vainosi minua.

Miksi nyt?

Miksi hyökätä kimppuuni vuosien hiljaisuuden jälkeen?

Sitten vastaus saapui odottamatta.

Äitini halusi tavata minut.

Tapaaminen pidettiin turvatussa liittovaltion kuulusteluhuoneessa.

Harmaat seinät.

Metallipöytä.

Yksi kamera vilkkuu nurkassa.

Äitini näytti vanhemmalta kuin muistin.

Pienempikin.

Ilman Richardia hän näytti heikkenevän.

Mutta ei syytön.

Ei koskaan viatonta.

Muutaman sekunnin ajan kumpikaan meistä ei puhunut.

Sitten hän kuiskasi:

Hän sanoo, että tämä on sinun syytäsi.

Melkein hymyilin.

Tietysti.

Siksikö halusit tavata minut?

Hänen kätensä vapisivat.

Nro

Hiljaa.

Sitten hän katsoi ylös kyyneleet kerääntyen hänen silmissään.

Hän löysi kirjeet.

Vatsani kiristyi.

Mitkä kirjeet?

Ne, jotka ovat biologiselta isältäsi.

Huone meni täysin liikkumatta.

Biologinen isäni oli kuollut, kun olin kuusivuotias.

Ainakin niin äitini aina sanoi.

Sanoin hiljaa.

Mutta hän nyökkäsi.

Hän on elossa.

Kaikki äänet ympärilläni katosivat.

Tuijotin häntä.

Nro

Hän on elossa, Olivia.

Sanat mursivat hänen äänensä.

Hän otti yhteyttä puoli vuotta sitten.

Tunsin itseni fyysisesti sairaaksi.

Se on mahdotonta.

Hän ei tiennyt, missä olitte. Vannon sen. Mutta Richard löysi kirjaimet kaapistani.

Rintani kiristyi kivuliaasti.

Valehtelitko koko elämäni?

Kyyneleet valuivat hänen kasvoilleen.

Richard teki minut.

Viha puhkesi lävitseni niin nopeasti, että melkein seisoin.

Ei. Älä syytä häntä kaikesta. Katsoit, kun hän hakkasi minua vuosia.

Tiedän.

Toit hänet asuntooni.

Tiedän.

Hänen äänensä romahti täysin.

Mutta kun Richard kuuli isäsi olevan elossa, – hän menetti hallinnan.

Tuijotin häntä ja yritin käsitellä sanoja.

Hän tuli pakkomielle, hän jatkoi. Hän sanoi, että jos tapaat oikean isäsi, hän menettää sinut lopullisesti.

Menetitkö minut?

Karu nauru karkasi minulta.

Hän ei koskaan saanut minua.

Äitini peitti kasvonsa.

Et ymmärrä, mihin hän pystyy, kun hän luulee jonkun kuuluvan hänelle.

Tuomio jäähdytti minua, koska ymmärsin.

Täysin.

Sitten hän sanoi sanat, jotka muuttivat kaiken.

Hän ei yrittänyt tappaa sinua sinä iltana.

Katsoin häntä hitaasti.

Hän halusi viedä sinut.

Ilma katosi huoneesta.

Mitä?

Hän vuokrasi mökin Tennesseestä.

Vereni kylmeni.

Hän pakkasi tarvikkeita. Käteisellä. Aseet.

Nro

Hän sanoi, että kun sinut oli eristetty tarpeeksi kauan, muistat kuka oikea perheesi oli.

Työnsin takaisin pöydältä niin väkivaltaisesti, että tuolini raapi lattiaa.

Erikoisagentti Reyes tuli huoneeseen välittömästi.

Olivia?

En voinut puhua.

Koska yhtäkkiä hyökkäys näytti täysin erilaiselta.

Murtunut ovi.

Väkivaltaa.

Raahaaminen.

Hän ei ollut tullut rankaisemaan minua.

Hän tuli kidnappaamaan minut.

Jos en olisi laukaissut hälytystä…

Kukaan ei olisi tiennyt, minne katosin.

Syyttäjät toimivat nopeasti sen jälkeen.

Syytteet lisääntyivät dramaattisesti.

Kidnappaus salaliitossa.

Pahoinpitely liittovaltion alueella.

Luvaton pääsy helpottuu.

Tietokauppaa.

Jutusta tuli valtava.

Toimittajat tutkivat Richardin menneisyyttä ja paljastivat aiemmat syytökset kahdessa muussa osavaltiossa.

Mitään ei ole todistettu.

Mikään ei ole ladattu.

Mutta kuvioita syntyi.

Väkivaltaa.

Valvonta.

-Eristys.

Media söi sen.

Ja kaiken sen kautta en ollut vieläkään käsitellyt suurinta ilmestystä:

Isäni oli elossa.

Hänen nimensä oli Daniel Mercer.

Entinen rannikkovartioston pelastuslentäjä.

Äitini mukaan hän ja Richard olivat tunteneet toisensa.

Se yksityiskohta häiritsi minua.

Koska se vihjasi, että elämäni oli sotkeutunut näihin miehiin kauan ennen kuin ymmärsin mitään.

En tiennyt, uskoisinko häntä.

Vuosien valheiden jälkeen totuus tuntui mahdottomalta tunnistaa.

Mutta sitten NCIS vahvisti sen.

Daniel Mercer oli olemassa.

Elossa.

Asut Montanassa.

Ja etsivät minua vuosia.

Istuin yksin hytissäni tuijottaen Reyesin antamaan kansioon.

Valokuvia.

Kirjeitä ei ole avattu.

Yksityisetsivä raportoi.

Hän oli yrittänyt.

Uudelleen ja uudelleen.

Jokainen yritys epäonnistui.

Häivytään.

Estetty.

Piilossa.

Koko lapsuuteni näytti yhtäkkiä erilaiselta.

Kaikki ne vuodet, kun uskoin, että minut oli hylätty.

Syntymäpäivät odottavat jotakuta, joka ei tullut.

Mikään ei ollut totta.

Joku piti hänet poissa.

Koputus ovellani.

Komentaja Grant tuli tuomaan kahvia.

Näytät kamalalta.

Tuntuu pahemmalta.

Hän istui minua vastapäätä.

Hetken kuluttua hän nyökkäsi tiedostoa kohti.

Isän tilanne?

Nauroin heikosti.

Onko se niin ilmiselvää?

Olet tuijottanut samaa sivua kaksikymmentä minuuttia.

Hieroin silmiäni.

Entä jos hänkin valehtelee?

Grant harkitsi sitä.

Mahdollisesti.

Apua.

Mutta ihmiset eivät yleensä viettää kaksikymmentä vuotta etsivät joku he eivät välitä.

Katsoin taas valokuvia.

Daniel seisoi pelastushelikopterin vieressä.

Samat tummat silmät kuin minulla.

Sama leuka.

Vihasin sitä, miten kovasti halusin sen olevan totta.

Toivo voi tuhota ihmiset pelkoa nopeammin.

Grant seisoi lähdössä.

On jotain muuta.

Vatsani kiristyi.

Mitä nyt?

NCIS tutki varaston aamulla.

Hänen ilmeensä varoitti minua ennen kuin hän edes puhui.

He löysivät valvontakuvia.

Kylmä liikkui taas lävitseni.

Kuinka monta?

– Satoja.

Tuijotin häntä.

Olivia…

Hänen äänensä laski.

Osaa niistä ei viety tukikohdan lähelle.

Pulssini hidastui oudosti.

Mitä se tarkoittaa?

Grant epäröi.

He löysivät kuvia sinusta ulkomailla.

Jokainen hermoni tuntui jäätyvän.

Nro

Afghanistan. Bahrain. Sisilia.

Se on mahdotonta.

Hänellä oli kuvia sijoituspaikoista.

Huone kallistui.

Richard ei ollut koskaan poistunut Yhdysvalloista.

Ainakaan laillisesti.

Miten hänellä voi olla kuvia salaisilta vyöhykkeiltä?

Grant vastasi ennen kuin ehdin kysyä.

Uskomme, että hän sai apua joltakulta sotilaalliselta kontaktilta kauan ennen Pikea.

Pelko asettui johonkin raskaampaan.

Jotain valtavaa.

Kyse ei ollut enää vain perheestä.

Liikkuvia osia oli liikaa.

Liian monta vuotta.

Liikaa pääsyä.

Yhtäkkiä tajusin jotain kauheaa:

En tiennyt, kuka Richard oli.

Kaksi yötä myöhemmin joku yritti murtautua huoneeseeni.

Hälytys laukesi välittömästi.

Turvajoukot täyttivät alueen muutamassa minuutissa.

Mutta se, joka yritti päästä sisään, katosi ennen saapumistaan.

Istuin valojen alla, kun poliisit tutkivat rakennuksen.

Komentaja Grant tuli yhä siviilivaatteissaan.

Näitkö ketään?

Nro

Mutta olin kuullut jotain.

Kolme pehmeää koputusta.

Sitten hiljaisuus.

Sitten joku testaa ovenkahvaa.

Käteni tärisivät, kun kuvailin sen.

Yksi konstaapeli piti pientä todistepussia.

Sir, löysimme tämän ulkopuolelta.

Laukun sisällä istui taitettu paperinpala.

Grant avasi sen varovasti.

Sitten hänen ilmeensä muuttui.

Kuiskasin.

Hän antoi minulle viestin.

Viisi käsin kirjoitettua sanaa peitti sivun.

Hän tietää, missä olet.

Ei allekirjoitusta.

Ei selitystä.

Vain sen.

Katsoin ylös hitaasti.

Kuka tietää?

Kukaan ei vastannut.

Koska kukaan ei tiennyt.

Seuraavana aamuna NCIS siirsi minut turvaan.

Virallisesti suojelukseen.

Epävirallisesti, koska paniikki levisi koko tutkimuksen ajan.

Joku näki minut.

Huolimatta liittovaltion huoltajuudesta.

Huolimatta armeijan turvallisuudesta.

Kaikesta huolimatta.

Turvatalossa Reyes vihdoin myönsi, mitä kaikki pelkäsivät.

Luulemme, että Richard on voinut työskennellä suuremman verkoston kanssa.

Tuijotin häntä.

Minkä verkoston?

-Emme tiedä vielä.

Se ei ole rauhoittavaa.

Ei, hän myönsi hiljaa. -Ei.

Hän laittoi toisen kansion pöydälle.

Sisällä olivat tilisiirrot.

Maksut.

Salatut viestintälokit.

Useat liittyvät entiseen sotilashenkilöstöön.

Yksi nimi ilmestyi toistuvasti.

Marcus Vale.

Heti kun näin valokuvan, vatsani putosi.

Tunsin hänet.

En henkilökohtaisesti.

Mutta ammatillisesti.

Eläkkeellä oleva laivaston tiedusteluupseeri.

Vierasopettaja edistyneessä hätäharjoittelussa kaksi vuotta aiemmin.

Hurmaavaa.

Kunnioitettu.

Yhdistetty.

Miten hän liittyy Richardiin?

Reyes näytti synkältä.

Yritämme selvittää sitä.

Sitten hän nojasi eteenpäin.

Mutta Olivia… On yksi asia, joka sinun täytyy ymmärtää.

Hänen silmänsä ovat kiinni minussa.

Isäpuolesi ei ehkä ollut kohde, koska olit hänen tyttärensä.

Kylmyys levisi lävitseni.

Mistä sinä puhut?

Reyes laittoi viimeisen valokuvan pöydän toiselle puolelle.

Se näytti minulle ulkomailla.

Seison lääkintäevakuointihelikopterin vieressä.

Aluksi en ymmärtänyt, miksi kuvalla oli merkitystä.

Sitten huomasin taustan.

Mies näkyy osittain lentokoneen lähellä.

Marcus Vale.

Minä rypistin.

En muista hänen olleen siellä.

Se johtuu siitä, että hänen ei pitänyt olla.

Pulssini nopeutui.

Mitä se tarkoittaa?

Reyes hengitti hitaasti ulos.

Olivia… Kuusi kuukautta kuvan ottamisen jälkeen kolme tiedustelupalvelua katosi Bahrainissa.

Huone oli jääkylmä.

Uskomme nyt, että joku on voinut käyttää lääketieteellisiä kanavia salaisen henkilöstön liikkeiden seuraamiseen.

Tuijotin häntä epäuskossa.

Luuletko Richardin liittyvän vakoiluun?

Richard saattoi olla yhteydessä vakoiluun.

Kuulostaa hullulta.

-Ei.

Hän kuunteli valokuvaa.

Mutta jotenkin, nimesi esiintyy tutkimuksissa paljon suurempi kuin perheväkivalta.

Katsoin kuvaa uudelleen.

Helikopterilla.

Marcus Valessa.

Hymyilen tietämättäni heidän vierellään.

Ensimmäistä kertaa hyökkäyksen jälkeen tunsin jotain pelkoa pahempaa.

Tunsin olevani metsästetty.

Jos Reyes oli oikeassa…

Sitten Richardin pakkomielle minuun ei ollut täysin henkilökohtainen.

En ollut pelkkä tytär.

Olin yhteydessä johonkin.

Jotain tarpeeksi vaarallista, että ihmiset murtautuvat liittovaltion asuntoon.

Tarpeeksi vaarallista jatkaakseen tarkkailuani.

Sitten Reyes… puhelin soi.

Hän vastasi heti.

Hänen ilmeensä muuttui kolmen sekunnin jälkeen.

Mitä tapahtui?

Hiljaa.

Sitten:

Milloin?

Tauko.

Reyes laski puhelinta hitaasti.

Kaikki vaistoni huusivat ennen kuin hän puhui.

Olivia…

Hänen äänensä oli kireällä.

Richard pakeni kuljetussäilöstä puoli tuntia sitten.

Maailma pysähtyi.

Turvatalon ikkunoiden ulkopuolella kaukaiset sireenit alkoivat yhtäkkiä kaikua läpi yön.

Ja jossain heidän takanaan, pimeässä piilossa, isäpuoleni oli taas vapaa.